Vuonna 2011, kun aloimme suunnitella naimisiin menoa aloimme yrittämään lasta.
Poistimme ehkäisy kapselit käsi varrestani ja ajattelimme että tulee jos on tullakseen.
Menimme naimisiin heinäkuussa, jonka jälkeen aloimme yrittämään lasta tosissamme.
Yritystä oli kovasti, mutta mitään ei vain kuulunut.
Sitä yritystä jatkui aina kevääseen 2012 asti, jonka jälkeen päätimme
varata ajan Vantaalle kunnalliseen ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvolaan.
Huhtikuussa 2012, kun menimme ensi käynnille, teimme hoitosuunnitelman.
Ensimmäinen osuus hoitosuunnitelmassa oli minulla mennä verikokeisiin.
Katsottaisiin onko kaikki arvot kohdillaan.
Miehellä spermanäyte analysoitaisiin.
Luulimme alusta asti, että raskaus ei alkanut minusta johtuvista syistä
olihan miehelläni kuitenkin edellisestä avioliitosta kaksi lasta.
Joten kun testien tulokset tulivat oli se varsinainen shokki.
Sperma-analyysin tulos oli ettei siitä löydy ollenkaan siittiöitä.
Tämän tuloksen vuoksi suoritettaisiin toinen analyysin uudesta näyteestä,
jos olisi vain ollut niin ettei sillä hetkellä niitä olisi ollenkaan.
Olimme hetkessä jolloin olimme muuttamassa pois pääkaupunkiseudulta ja tulokset
minulle kerrottiin puhelimessa. Murruin osittain kyyneliin jo puhelun aikana,
mutta kun puhelu loppui en pystynyt pitämään itseäni enää kasassa vaan lysähdin
rappukäytävän lattialle ja itkin saatua uutista.
Minulla oli vielä edessä se että kertoisin tulokset miehelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti