Toisen tuloksen odottaminen

Toisen toimenpiteen jälkeen ei ole ollut samanlaisia tuntemuksia kuin ensimmäisellä 

kerralla. Tosin voi olla, että ensimmäinen kerta meni enemmän jännittyneessä tilassa 

olihan se kuitenkin virallisesti hoitojen aloitus ns. kunnolla. Voi kyllä myöskin olla 

että valmistautuminen rippijuhliin vei ajatuksia kovasti pois mielestä.

Perjantaina päästyämme perille aloitimme heti järjestelyt. Käytiin kaupassa ja ostettiin 

kaikki tarvittavat juhlia varten. Perjantaina jäi vielä aikaa käydä pienellä ajelulla 

moottoripyörällä joka rentoutti ajatuksia stressin keskellä. Lauantaina käyvimme noutamassa 

juhlapaikan avaimet sekä kakut mitkä tilasimme paikalliselta yksityisyrittäjältä, koska 

haluamme tukea suomalaista yrittäjyyttä emmekä tukeutua ketjuasiakkuuteen.

Meillä siis oli iso 30 hengen mansikka kakku sekä voileipäkakkuina kinkku ja lohi. 

Lisäksi lauantaina valmistimme itse kinkku-pastasalaatin, kanasalaatin, tonnikalapiiraan 

sekä feta-parsapiirakan. Lauantaina saimme ostettu nuorimmalle mekon, koska jostain syytä 

hänelle ei mekkoa laitettu mukaan sekä itselläni ei ollut sopivaa mekkoa tilaisuuteen. 

Päivänsankarille olimme jo aikasemmin hankkineet boleron sekä siistin haalarin, koska tyttö 

ei mekossa viihdy niin ei häntä voi semmoiseen pakottaakaan. 

Sunnuntaina sitten oli juhlapäivä. Aamulla vietiin lapsonen kirkolle ja itse lähdettiin 

vielä valmistautumaan. Kirkolla tilaisuus alkoi klo 10 ja kutsuihin oli vieraille painettuna 

että julapaikalla aloitetaan klo 12:30. Paikalla oli sukua kummaltakin puolelta. Lasta tosin 

jäi harmittamaan ettei yksi hänen tädeistään päässyt tulemaan, koska oli töissä. Muuten 

tilaisuus meni oikein hyvin alusta loppuun ja kaikki saivat syötyä vatsansa täyteen. Juhlan 

jälkeen kun juhlapaikka saatiin siivottua suunnattiin kotiin päin. Oli aika aloittaa 

valmistautuminen mökille lähtöön. Mökille mukaan tuli nuoremman poikaystävä sekä 

vanhemman tyttö puoleinen ystävä. Itse vietin yhden yön mökillä ja sitten lähdin ajamaan 

kohti Vantaata, koska minulla oli työvuoro tiistaina. Vielä juhannus töitä ja sitten lomalle.

Toinen yritys

Ovulaatio kuitenkin osasi ilmoittaa tulostaan torstaina. Ensin tein aamulla testin, mutta 

testi näytti siltä ettei tykännyt toimia kunnolla ja oli todella haalea. Vaikka tikusta näki että 

kummatkin viivat olivat väriltään yhtä vahvat halusin olla täysin varma että ovulaatio 

tapahtuu perjantaina ja kävin ostamassa lisää ovulaatiotestejä joista tein sitten yhden 

varmistuksen. Ja kyllä se oli positiivinen. 

Odottelin hetken testin jälkeen ja varasin itselleni ensin ajan kirjallisiin että saan 

moottoripyöräkortin kurssin hieman eteen päin. Sitten katselin että onko Väestöliiton 

sivuilla kellon aikoja mitä pitää noudattaa kun sinne soittaa. Puhelin ja varausaika oli mennyt 

jo umpeen klo 12.00 ja seuraava alkaisi klo 14.00. Inseminaatioon, kun varaa aikaa ei 

varmaankaan  tarvitse odottaa kyseistä aikaa, mutta koska en ollut varma odotin varmuuden 

vuoksi kuitenkin.

Näin ollen myös lähteminen rippijuhliin siirtyi torstailta perjantaille. Itse kun menen 

toimenpiteeseen saa nuoripari käydä vaikka jäätelöllä. Kuitenkaan siellä ei mene kuin se 
15 minuuttia niin he kerkeävät hyvin käydä nauttimassa auringosta sillä välin. Seuraavana 
päivänä, kun pääsimme keskustaan annoin lapsosille hieman rahaa ja he kävivät ostamassa 
itselleen herkkuja odottaessa. Mukaan heille oli tarttunut BurgerKing pirtelöä sekä hieman 
suklaata ja limua kaupasta.

Toimenpide sujui hyvin niinkuin viimeksikin, mutta tälläkertaa se hieman nipisteli. Sekä 
tälläkertaa se kesti hieman kauemmin. Lääkäri käytti rauhassa aikaansa tehdessään 
toimenpidettä. Positiivisena asiana lääkäri myös sanoi että tällä kertaa siittiöiden liikkuvuus 
oli myös parempi kuin edellisenä kertana. Mutta jos jotain positiivista niin hieman 
negatiivistakin, ovulaatio oli jälleen kerran kerennyt tapahtumaan varmaankin jo aamuyöllä. 
Nyt sovittiin, että ensi kerralla menen jo samana päivänä kun ovulaatiotesti ilmoittaa ajan 
lähestyvän niin ei mene ainakaan myöhäseen vaikkakin onhan siinä se 12 tuntia aikaa tehdä 
toimenpide mutta ihan vain varmuuden vuoksi.

Nyt ei voi muuta kuin vain odottaa. Onneksi välissä oli rippijuhlat sekä tuleva loma 
vievät hieman ajatuksia muualle. Tietenkin ajatukset, että jos tällä kertaa onnistuisi 
pyörivät mielessä ja testit kutittelevat kaapissa. Kuitenkaan ei ole testaaminen vielä 
ajan kohtaista koska se ei kuitenkaan näkyisi missään.

Toisen yrityksen odottaminen

 Kun kuukautiset alkoivat alkoi odottaminen, että milloin seuraava kerta on ajankohtainen. 

Kaksi viikkoa meni melkoisen nopeasti, tai noh 12 päiväähän siinä meni kun alkoi

ovulaatiota taas etsimään. Välissä ei oikeastaan kerennyt muuta kuin tekemään töitä 

ja niiden välissä lepämään hetken. Tuli tehtyä semmoinen kevyt 9 vuoron putki, joka 

alkoi lauantaina päivävuorolla ja päättyi seuraavan viikon maanantai aamuun. 

Kaksi päivävuoroa ja maanantai illasta sitten 7 yövuoroa. 

Tämä viikko sitten menikin rauhallisemmin ja oltiin ainoastaan keskiviikkona viettämässä "koulutuspäivää" keilailun ja ruokailun merkeissä. Toisille maistui hieman alkoholikin, mutta 

itse en jaksanut mitään juoda. Yksinkertaisesti alkoholi ei vain maistu. Ei ole maistunut enää 

sen jälkeen kuin täytti sen 20 vuotta. Siinä menikin hetki kun sitä tuli nautittua lähes joka päivä 

sen jälkeen kun oli sen kahdeksantoista täyttänyt. Elämä meni silloin lähes sitä rataa että 

aamulla kouluun, illaksi töihin ja yöksi baariin. Samaa jatkui noin vuoden verran.

Tämän viikon tosiaan, kun otti rauhallisemmin ja etsiskeli ovulaatiota niin tuli jo välissä 

mietittyä että tuleeko tällä kierrolla ovuloitua ollenkaan. Sitä ei kuulunut milläänlailla,

ei tullut edes haamuviivoja ovulaation testitikkuun. Normaalisti ovulaatio ilmoittaa 

lähestymisestään haamuviivoilla jotka eivät kuitenkaan tarkoita mitään, mutta ainakin 

tietää että aika lähestyy. Nyt ei ollut mitään edes pientä haamua. 

Koska nyt viikonloppuna on vanhimman lapsen rippijuhlat oli valmistauduttu myös siihen, 

että lähdetään nuoremman lapsen kanssa jo torstaina ajamaan. Nuorempi on siis ollut koko 

viikon luonani ettei tarvitse sitten edes takaisin mennä. Kuitenkin, kun rippijuhlien jälkeen 

suuntaavat mökille viikoksi ennen kuin lähdemme reissuun. Varmaan mietitte että miten niin 

edes takaisin olisi vain mennyt suoraan isälleen, mutta koska tämän nuoren neidin poikaystävä 

lähtee myös mukaan mökille. Halusi hän että poikaystävä ei joudu tulemaan yksin kyytiini vaan 

hänellä olisi "viisasta" seuraa 2,5 tunnin ajomatkalla.

Ensimmäinen tulos

Piinailua jatkui aina loppuun asti, vaikka tuntemuksia oli monenlaisia ei 

lopputulos lopulta yllättänyt. Se oli negatiivinen ja kuukautiset alkoivat 3 

päivää etu ajassa. Mikä tarkoitti sitä, että kiertoni jäi ainoastaan 25 päivän 

pituiseksi normaalin 28 päivän sijaan. Täytyy vielä soitella tuloksesta 

Väestöliittoon ja kertoa että kohta tulen taas uudelleen kunhan ajankohdan 

saa selville.

Jotkut voisivat olla musertuneista tuloksesta, mutta itse ajattelen vain eteen 

päin. Aina tulee uusia kiertoja ja aina voi yrittää uudelleen vaikka se tuleekin 

maksamaan joka kerta enemmän ja enemmän.

Itseasiassa asiassa oli paljon positiivistakin. Nyt kiertoni lähti kulkemaan niin 

että ovulaatio tapahtuu arkena eikä tarvitse, joka kerta pettyä siihen ettei pääse 

edes yrittämään. Mielummin otan tämän "epäonnistumisen" tässä ja saan 

kiertoni olemaan minulle parempi.

Seuraava yritys olisi sitten jo mahdollisesti reilun viikon päästä, kun on 

seuraava ovulaatio aika. Eli ei mitään muuta, kun ovulaatiota metsästämään.

Sillä välin voi töissä olla ihan hyvillä mielin ja painaa useamman päivän putkeen. 

Kohta onkin sitten jo kesäloma ja ulkomaat kutsuvat lämpönsä kanssa. Lomaa 

olen jälleen odottanut lähes vuoden. Ja koska olen nykyään matkustus-narkomani 

olen tätä lomaa odottanut jo viime ulkomaan matkasta lähtien. Normaalisti on 

tullut käytyä ulkomailla kerran vuodessa, mutta nyt edellisestä kerrasta on jo lähes 

1,5 vuotta.

Onhan tässä välissä vanhimman lapsen rippijuhlatkin muutaman viikon päästä. 

Vieraita on tulossa vaihtelevasti, mutta silti on yllättänyt se kuinka moni jää pois 

juhlista joka on lapsella vain kerran elämässä. Onneksi kuitenkin paikalle tulee 

kummit ja lähes kaikki läheisimmät sukulaiset.

Ensimmäinen hoitokerta

Sovi lääkärin kanssa puhelimessa, että menen hänen vastaanotolleen pe 19.05. 

katsotaan miltä munasolu näyttää ja voiko silloin tehdä hoidon. Jos munasolu on 

tarpeeksi iso annetaan irroituspiikki ja tehdään inseminaatio silloin.

Ovulaation etsiminen aloitetaan normaalisti jo 12 kiertopäivänä, joka on keskiviikko ollut 

aina minun tapauksessani. Suurin yllätys kävi torstaina, kun kuitenkin tavalliseen tapaan etsin 

ovulaatiota. Ovulaatio tikku päätti ilmoittaa että huomenna on suuri päivä. Väri ei kuitenkaan 

ollut niin voimakas, että olisin uskonut sen tapahtuvan seuraavana päivänä.

Perjantaina menimme mieheni kanssa käynnille, mieheni tuli mukaan koska oli tuonut 

työauton edellisenä päivänä pääkaupunkiseudulle. Hän kovasti olisi ottamassa vapaa päivää 

aina kun on hoito kerta, mutta mielestäni hänen ei pitäisi ottaa ylimääräisiä vapaita, koska 

tunteja ei muutenkaan ole tarpeeksi että saa kaikki laskut kunnolla maksettua. Nyt kuitenkin 

hänellä kävi tuuri että oli työmatka osunut tänne juuri hoidon aikaan.

Lääkärin vastaanotolla todettiin, että ovulaatio oli tapahtunut juuri aamulla. Lääkäri soitti 

henkilöstölle, että sulattaisivat siittiöt niin päästäisiin tekemään inseminaatiota. Seuraavaksi 

varattiin aika myöhemmälle päivälle jolloin tulisimme takaisin.

Jäimme keskustaan, koska ei ollut mitään järkeä lähteä käymään muutaman tunnin aikana kotona.

Menimme puistoon istumaan ja ottamaan aurinkoa. Odottelimme vain rauhassa aikaa joka voisi 

muuttaa kokonaan tulevaisuutemme. Klo 14 aikaan oli sitten se totuuden hetki. Menimme 

takaisin lääkärin luokse ja inseminaatio tehtiin.

Kohta on viikko kulunut inseminaatiosta ja välillä tuntuu että odottavan aika on todella pitkä. 

Tuntemuksia on monenlaisia, mutta toiveita ei uskalla nostaa niiden perusteella korkealle ennen 

kuin on virallisesti kaksi viivaa testissä. Lapsettomuutta kuitenkin jatkunut sen 5 vuoden ajan 

niin pettymys tulee vain kovempana kuin ikinä, jos nyt elättelee toiveta liian aikaisin.

Lapsettomuushoitojen aloitus

Varasimme ensimmäisen ajan lapsettomuushoitohin.

Ensimmäinen aika oli heti uudenvuoden jälkeen tammikuun alussa. Ensimmäinen käynti 

on aina semmoinen mihin mielellään osallistutaan yhdessä jolloin saa kaikki asiat käytyä 

yhdessä läpi. Käynti meni hyvin ja koska mukana oli kaikki paperit aikaisemmista käynneistä 

saimme virallisesti kaiken alkamaan lähestulkoon heti. Itse oli halukas aloittamaan raskaista 

IVF (koeputkihedelmöitys) hoidosta, koska niissä on suurempi todennäköisyys tulla 

ensimmäiselle kerralla raskakksi. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä koska olen todella nuori 

heidän klinikallaan niin niin olisi kokeiltava IUI (inseminaatio) hoitoja ensin ettei hoitojen alkuvaiheessa tapahdu mitään mikä voisi vaarantaa mahdollisuudet saada lapsia. Ainoa mitä 

pitäisi vielä käydä yhdessä on psykologin luona käynti, koska lajasukusoluja käyttäessä se on pakollinen.

Yritimme varata psykologi aikaa niin että se saataisiin mahdollisimman nopeasti pois alta.

Kuitenkaan emme saaneet sitä niin pian kuin halusimme. Epätoivo alkoi vallata, että nytkö 

tämä tyssäsi jo tähän vaiheeseen. Jatkoin kuitenkin yrittämistä ja vihdoin sain ajan. Mieheni 

sai myös pyydettyä töistä päivän vapaaksi ja kävimme juttelemassa psykologin luona.

Kuvittelin ensin, että käynnin aikana käsiteltäisiin sitä että olemmeko sopivia edes 

osallistumaan hoitoihin, mutta totuus olikin aivan toinen. Käynnin syy oli vain keskustella 

siitä miten kannattaisi kertoa tulevaisuudessa jos meille lapsi siunaantuisi miten hän on saanut alkunsa. Tietenkin kävimme läpi myös asiat miten aikoinaan saimme kaiken tietoomme ja 

kuinka elämämme on meitä heitellyt. Ulos päästyämme olimme huojentuneita. Nyt 

viimeinenkin pakollinen osuus oli käyty ja voimme keskittyä ainoastaan tulevaisuuteen ja tulevaisuuden hoitoihin.

Aloitimme ovulaation etsimisen. Minulla on aina ollut todella säännölliset kuukautiset

kierron pituus on ollut jatkuvasti 28vrk ja niin se jatkui myös nytkin. Seuraavat ikävät uutiset 

olivat siis tiedossa, ovulaatio asettui sunnuntaille. Päätimme, että seurataan nyt tilannetta jos 

vaikka tapahtuisi muutosta tilanteeseen. Muutosta ei tullut seuraavat kaksi kiertoa menivät 

myös samaa rataa. Kuukautiset alkoivat lauantaisin ja ovulaatiot osuivat sunnuntaille.

Kun kolmas kierto oli mennyt ohi päätin ottaa soittoajan lääkärille, että nyt ei meillä toimi 

tämä kierron mukaan meneminen, koska ovulaatiot osuvat jatkuvasti viikonlopulle jolloin 

hoitoja ei tehdä.

KYLLÄ, EI, KYLLÄ

Jonkin aikaa mietittyään mieheni oli päättänyt, että haluaa jatkaa kanssani yhdessä 

ja että hankkisimme lapsen. Päätimme, että kun aika olisi kypsä muuttaisin takaisin 

mieheni ja lapsen luokse asumaan, silloin myös aloittaisimme hoidot.

Hetki vierähti ja mieheni ei vakuuttanut kotityö rintamalla, joten en ollut valmis 

muuttamaan takaisin koska en ollut valmis tuntemaan itseäni taas kotiorjaksi.

Tuli taas riita, jonka seurausena mieheni totesi ettei haluakkaan lapsia ja että parempi 

on erota. Sain paniikkikohtauksen tämän seurauksena. Olimme juuri hakemassa autoani 

huollosta, joten sovimme että jatkamme keskustelua luonani.

Päästyämme luokseni keskustelimme kaikesta usean tunnin ajan ja päädyimme siihen, että 

lähdemme hakemaan avioeroa. Itse työstin ajatusta todella kovasti ja kun mieheni toi paperit 

minulle allekirjoitettavaksi olin helpottunut, että nyt se alkaa oma elämä. Mieheni kävi 

jättämässä paperit ja kun hän astui virastosta ulos, niin omien sanojensa mukaan oli romahtanut.

Hän ei ollut ennen sitä herännyt siihen todellisuuteen, että se olisi nyt siinä.

Samana kesänä mummini kuoli ja sain kuulla, että alku talvesta työni loppuisivat kun 

työpaikka oli päättänyt siirtää työpisteemme Vantaalle. Mietin kovasti, että miten tekisin 

työnantajalla olisi tarjolla työpaikka Vantaalla jos haluaa muuttaa. Toisaalta nautin 

elämästäni maaseudulla. Melko pian päädyin siihen etten jaksa jäädä työttömäksi ja 

lokakuussa olisi paluu takaisin pääkaupunkiseudulle.

Samaan aikaan mieheni keräsi rohkeutensa ja tuli uudelleen puhumaan parisuhteestamme 

minulle. Hän kertoi että on ollut todella itsekäs ja mietittyään asioita on päätynyt siihen, 

että antaa katkeruuden kaiksesta mennä menojaan. Hän pääsi eroon kaikesta katkeruudesta 

vasta 3 vuotta minua myöhemmin, koska ei ollut suostunut käsittelemään asioita aikaisemmin.

Puhuimme asioista ja hän oli tullut lopputulokseen että minä olin parasta mitä hänelle on 

ikinä tapahtunut ja hän on tehnyt hirveän virheen siinä ettei ole suostunut käsittelemään 

asioita aikaisemmin. Se, että olisin valmis vielä tekemään hänestä isän niin on hänelle todella 

tärkeää. Aloimme keskustelemaan milloin aloittaisimme lapsettomuushoidot ja päädyimme 

siihen että kun olen saanut muutettua takaisin Vantaalle.