Ensimmäinen hoitokerta

Sovi lääkärin kanssa puhelimessa, että menen hänen vastaanotolleen pe 19.05. 

katsotaan miltä munasolu näyttää ja voiko silloin tehdä hoidon. Jos munasolu on 

tarpeeksi iso annetaan irroituspiikki ja tehdään inseminaatio silloin.

Ovulaation etsiminen aloitetaan normaalisti jo 12 kiertopäivänä, joka on keskiviikko ollut 

aina minun tapauksessani. Suurin yllätys kävi torstaina, kun kuitenkin tavalliseen tapaan etsin 

ovulaatiota. Ovulaatio tikku päätti ilmoittaa että huomenna on suuri päivä. Väri ei kuitenkaan 

ollut niin voimakas, että olisin uskonut sen tapahtuvan seuraavana päivänä.

Perjantaina menimme mieheni kanssa käynnille, mieheni tuli mukaan koska oli tuonut 

työauton edellisenä päivänä pääkaupunkiseudulle. Hän kovasti olisi ottamassa vapaa päivää 

aina kun on hoito kerta, mutta mielestäni hänen ei pitäisi ottaa ylimääräisiä vapaita, koska 

tunteja ei muutenkaan ole tarpeeksi että saa kaikki laskut kunnolla maksettua. Nyt kuitenkin 

hänellä kävi tuuri että oli työmatka osunut tänne juuri hoidon aikaan.

Lääkärin vastaanotolla todettiin, että ovulaatio oli tapahtunut juuri aamulla. Lääkäri soitti 

henkilöstölle, että sulattaisivat siittiöt niin päästäisiin tekemään inseminaatiota. Seuraavaksi 

varattiin aika myöhemmälle päivälle jolloin tulisimme takaisin.

Jäimme keskustaan, koska ei ollut mitään järkeä lähteä käymään muutaman tunnin aikana kotona.

Menimme puistoon istumaan ja ottamaan aurinkoa. Odottelimme vain rauhassa aikaa joka voisi 

muuttaa kokonaan tulevaisuutemme. Klo 14 aikaan oli sitten se totuuden hetki. Menimme 

takaisin lääkärin luokse ja inseminaatio tehtiin.

Kohta on viikko kulunut inseminaatiosta ja välillä tuntuu että odottavan aika on todella pitkä. 

Tuntemuksia on monenlaisia, mutta toiveita ei uskalla nostaa niiden perusteella korkealle ennen 

kuin on virallisesti kaksi viivaa testissä. Lapsettomuutta kuitenkin jatkunut sen 5 vuoden ajan 

niin pettymys tulee vain kovempana kuin ikinä, jos nyt elättelee toiveta liian aikaisin.

Lapsettomuushoitojen aloitus

Varasimme ensimmäisen ajan lapsettomuushoitohin.

Ensimmäinen aika oli heti uudenvuoden jälkeen tammikuun alussa. Ensimmäinen käynti 

on aina semmoinen mihin mielellään osallistutaan yhdessä jolloin saa kaikki asiat käytyä 

yhdessä läpi. Käynti meni hyvin ja koska mukana oli kaikki paperit aikaisemmista käynneistä 

saimme virallisesti kaiken alkamaan lähestulkoon heti. Itse oli halukas aloittamaan raskaista 

IVF (koeputkihedelmöitys) hoidosta, koska niissä on suurempi todennäköisyys tulla 

ensimmäiselle kerralla raskakksi. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä koska olen todella nuori 

heidän klinikallaan niin niin olisi kokeiltava IUI (inseminaatio) hoitoja ensin ettei hoitojen alkuvaiheessa tapahdu mitään mikä voisi vaarantaa mahdollisuudet saada lapsia. Ainoa mitä 

pitäisi vielä käydä yhdessä on psykologin luona käynti, koska lajasukusoluja käyttäessä se on pakollinen.

Yritimme varata psykologi aikaa niin että se saataisiin mahdollisimman nopeasti pois alta.

Kuitenkaan emme saaneet sitä niin pian kuin halusimme. Epätoivo alkoi vallata, että nytkö 

tämä tyssäsi jo tähän vaiheeseen. Jatkoin kuitenkin yrittämistä ja vihdoin sain ajan. Mieheni 

sai myös pyydettyä töistä päivän vapaaksi ja kävimme juttelemassa psykologin luona.

Kuvittelin ensin, että käynnin aikana käsiteltäisiin sitä että olemmeko sopivia edes 

osallistumaan hoitoihin, mutta totuus olikin aivan toinen. Käynnin syy oli vain keskustella 

siitä miten kannattaisi kertoa tulevaisuudessa jos meille lapsi siunaantuisi miten hän on saanut alkunsa. Tietenkin kävimme läpi myös asiat miten aikoinaan saimme kaiken tietoomme ja 

kuinka elämämme on meitä heitellyt. Ulos päästyämme olimme huojentuneita. Nyt 

viimeinenkin pakollinen osuus oli käyty ja voimme keskittyä ainoastaan tulevaisuuteen ja tulevaisuuden hoitoihin.

Aloitimme ovulaation etsimisen. Minulla on aina ollut todella säännölliset kuukautiset

kierron pituus on ollut jatkuvasti 28vrk ja niin se jatkui myös nytkin. Seuraavat ikävät uutiset 

olivat siis tiedossa, ovulaatio asettui sunnuntaille. Päätimme, että seurataan nyt tilannetta jos 

vaikka tapahtuisi muutosta tilanteeseen. Muutosta ei tullut seuraavat kaksi kiertoa menivät 

myös samaa rataa. Kuukautiset alkoivat lauantaisin ja ovulaatiot osuivat sunnuntaille.

Kun kolmas kierto oli mennyt ohi päätin ottaa soittoajan lääkärille, että nyt ei meillä toimi 

tämä kierron mukaan meneminen, koska ovulaatiot osuvat jatkuvasti viikonlopulle jolloin 

hoitoja ei tehdä.

KYLLÄ, EI, KYLLÄ

Jonkin aikaa mietittyään mieheni oli päättänyt, että haluaa jatkaa kanssani yhdessä 

ja että hankkisimme lapsen. Päätimme, että kun aika olisi kypsä muuttaisin takaisin 

mieheni ja lapsen luokse asumaan, silloin myös aloittaisimme hoidot.

Hetki vierähti ja mieheni ei vakuuttanut kotityö rintamalla, joten en ollut valmis 

muuttamaan takaisin koska en ollut valmis tuntemaan itseäni taas kotiorjaksi.

Tuli taas riita, jonka seurausena mieheni totesi ettei haluakkaan lapsia ja että parempi 

on erota. Sain paniikkikohtauksen tämän seurauksena. Olimme juuri hakemassa autoani 

huollosta, joten sovimme että jatkamme keskustelua luonani.

Päästyämme luokseni keskustelimme kaikesta usean tunnin ajan ja päädyimme siihen, että 

lähdemme hakemaan avioeroa. Itse työstin ajatusta todella kovasti ja kun mieheni toi paperit 

minulle allekirjoitettavaksi olin helpottunut, että nyt se alkaa oma elämä. Mieheni kävi 

jättämässä paperit ja kun hän astui virastosta ulos, niin omien sanojensa mukaan oli romahtanut.

Hän ei ollut ennen sitä herännyt siihen todellisuuteen, että se olisi nyt siinä.

Samana kesänä mummini kuoli ja sain kuulla, että alku talvesta työni loppuisivat kun 

työpaikka oli päättänyt siirtää työpisteemme Vantaalle. Mietin kovasti, että miten tekisin 

työnantajalla olisi tarjolla työpaikka Vantaalla jos haluaa muuttaa. Toisaalta nautin 

elämästäni maaseudulla. Melko pian päädyin siihen etten jaksa jäädä työttömäksi ja 

lokakuussa olisi paluu takaisin pääkaupunkiseudulle.

Samaan aikaan mieheni keräsi rohkeutensa ja tuli uudelleen puhumaan parisuhteestamme 

minulle. Hän kertoi että on ollut todella itsekäs ja mietittyään asioita on päätynyt siihen, 

että antaa katkeruuden kaiksesta mennä menojaan. Hän pääsi eroon kaikesta katkeruudesta 

vasta 3 vuotta minua myöhemmin, koska ei ollut suostunut käsittelemään asioita aikaisemmin.

Puhuimme asioista ja hän oli tullut lopputulokseen että minä olin parasta mitä hänelle on 

ikinä tapahtunut ja hän on tehnyt hirveän virheen siinä ettei ole suostunut käsittelemään 

asioita aikaisemmin. Se, että olisin valmis vielä tekemään hänestä isän niin on hänelle todella 

tärkeää. Aloimme keskustelemaan milloin aloittaisimme lapsettomuushoidot ja päädyimme 

siihen että kun olen saanut muutettua takaisin Vantaalle.

Uusi kaupunki, uudet suunnitelmat vol 2

Kaikki ei kuitenkaan aina ollut hyvin ja ehkä jopa pakenin kotona olemista osittain. 

Hankin itselleni keväällä ennen muuttoa toisen työn. Olin siis Postilla yöllä ja päivällä 

olin paikallisessa Prismassa vartijana. Jos joku asia oli hyvin, niin ainakaan rahahuolia ei 

ollut. Mutta osittain siitäkin tuli riitaa. Mieheni ei hyväksynyt sitä, että olin jatkuvasti 

töissä koska hän koki että minä elätän perheen ja kotona kukaan ei ollut huolehtimassa

käytännön asioista. Jälleen kerran kotityöt alkoivat paisumaan ja niistä tuli riitaa.

Syksyn tullessa havaitsin, että nykyiseen työpaikkaani haetaan työntekijää. Päätin 

kokeilla onneani. Työpaikan saamiseen ei tosin onnea tarvittu olihan minulla niin vankka 

aikaisempi kokemus ja täytin tarvittavat kriteerit joten sain työpaikan. Aloitin työt lokakuussa

2015. Ensin olin luovuttamassa, kun en mielestäni oppinut tarpeaksi nopeasti. Annoin 

kuitenkin aikaa itselleni ja opin. Se mitä olen saanut kuulla opin nopeammin kuin moni muu 

ja osasin pian enemmän kuin moni joka oli ollut töissä paljon kauemmin kuin minä.

Lopetin samalla muissa töissäni kun aloitin nykyisessäni. Aikaa jäi enemmän kotiin vaikka 

ylitöitä tulikin aina tehtyä kun vain mahdollisuus oli. Kotona kuitenkin siinä vaiheessa kaikki 

vähäinenkin kotitöiden tekeminen loppui muilta. Koska olin niin vähän töissä oli minulla 

enemmän aikaa kodinhoitoon. Olin melkoisen väsynyt tähän. Olisi ollut joskus mukava tulla 

kotiin niin että siellä olisi siivottu tai että ruoka olisi ollut valmiiksi tehty, mutta se oli vain 

toive ajattelua. Väsymisestäni seurasi riitelyä ja itkua. Pian ymmärsin itsekkin etten jaksa 

enää ja päätin että nyt on aika muuttaa pois. Etsin asunnon itselleni ja muutin pois.

Muutettuani pois oli mies ensin surun murtama, mutta minä nautin siitä ettei tarvinnut 

siivota muiden jälkiä. Kaikki sotkut mitä olivat asunnossa olivat omiania. Ei ollut enää sitä 

että pitää siivota muiden jälkiä. Vihaan asua epäsiistissä asunnossa ja siinä huono puoleni 

onkin, mutta jokaisella meillä on huonot puolemme. Minä olen pakkomielteisesti siisti, 

jotkut ovat vaikka narsisteja tai yleellisyyden tarvitsijoita oli varaa tai ei.

Jonkin aikaa erillämme asuttuamme tajusin, että on elettävä itselleen ja kerroin miehelleni

että haluan lapsen. Jos hän haluaa jatkaa kanssani on se hänen hyväksyttävä ja haluttava 

itsekkin sitä. Hän oli aikaisemmin tullut päätökseen että koska ei voi biologisesti saada 

enää lapsia ei niitä halua ollenkaan. Kyllä ensimmäistä kertaa 7 vuoden ajan kestäneen 

suhteemme aikana olin itsekäs. Mieheni jäi miettimään asiaa.

Uusi kaupunki, uudet suunnitelmat vol 1

Aloittaessamme elämän uudessa kaupungissa päätimme luopua kokonaan lapsen

hankkimisesta. Olimme onnellisia yhdessä ihan vain kahdestaan niin, miksi sitten

tuhota kaikki yhteinen sen takia että hankkisi lapsen?

Itse olin juuri kesällä valmistunut talonrakentajaksi ja tein pätkätöitä vuokra

yhtiön kautta. Mieheni oli vakituisessa työssä, mutta ainoastaan vajailla tunneilla.

Hänellä töitä oli noin 90h/3vk hieman vaihdelleen ikinä ei kuitenkaan alle tuon määrän.

Meillä riitti rahat ihan hyvin elämiseen kahdestaan. Kun ei tarvitse kaiken olla aina ihan 

uutta niin pärjää hyvin. Riittää että on ruokaa ja katto pään päällä.

Syksyllä sain pitkäaikaisen työnhaun tuloksena itselleni paikan Postin varhaisjakelusta.

Aloitin siellä lokakuussa ja siitä lähtien juoksin noin 6krt/vk portaita ylös-alas. Se oli oikein 

virkistävää. Työ ja urheilu yhdistettynä toisiinsa, koska kuitenkin olen hieman erakko niin 

nautin myös siitä etten nähnyt ihmisiä työvuorojeni aikana juuri ollenkaan.

Tammikuussa lähdimme pitkälle reissulle. Olimme reilun 3vk Yhdysvalloissa Miamin

lämmössä. Mukana reissussa oli pikkuveljeni, joka ei ollut valmistumisensa jälkeen saanut

töitä mistään ja päätimme piristää häntä pienellä matkalla. Matkan aikana riitti lämpöä ja 

tapahtumia. Paikka, jossa olimme yöpymässä oli mieheni perhetuttava. Lähes viimeisinä 

päivinä siellä ollessamme, naapuri päätti soittaa poliisit paikalle. Hän oli epäillyt että 

murtaudumme asuntoon, kun olimme pihalla paistattelemassa. Tosiasiassa, olimme vain 

lainaamassa perhetutun veljen WiFi verkkoa että näimme mitä maailmalla tapahtuu.

Tämän tapahtuman jälkeen paikalla käyneet poliisit tervehtivät ohi ajaessaan joka kerta.

Sen lisäksi kävimme useissa NHL-otteluissa, useana päivänä rannalla makaamassa ja 

kääntymässä KeyWestissä yhden yön verran.

Palatessamme matkalta vanhin lapsi muutti takaisin luoksemme asumaan. Kävimme 

hakemassa hänet ja hänen kamansa mukaamme, kun lähdimme lentokentältä takaisin kohti 

kotia. Kotiin päästyämme alkoi järjestely miten saamme kaiken niin että jokaiselle on oma

tilansa ja paikkansa. Asuimme pienessä kaksiossa, joten makuuhuone meni lapselle.

Alkoihan hän olla jo melkein teini-ikäinen. Kesää lähemmäs mennessä totesimme, että on 

saatava isompi asunto ja laitoimme kaupungille asuntohakemuksen. Kesäkuun lopussa

muutimmekin jo isompaan asuntoon vanhan asunnon viereen niin että lapsen ei tarvitse 

vaihtaa koulua. Olimme hänen muutettuaan meille laittaneet hänet kouluun jossa hän

kävisi myös yläasteen loppuun.

Katkeruus ja sekava aika

Pikku hiljaa alkoi myös mieleen hiipiä totuus siitä millälailla asiat ovat oikeasti.

Suoraan sanottuna meitä oli kusetettu ja oikeen urakalla. Enkä nyt tarkoita kunnallista terveydenhuoltoa vaan lasten äitiä. 

Lasten äiti oli aikoinaan kiristänyt vuosia miestäni lasten kustannuksella. Itkenyt sitä
kuinka häntä kohdellaan huonosti onhan hän kuitenkin lasten äiti. Sekä jatkuvasti valittaen
sitä kuinka me yritämme tehdä hänen elämästään vaikeaa ja mustamaalata häntä. Ja kaikki
se mitä lapset ovat joutuneet kokemaan hänen toimestaan. Useamman kerran hävinnyt
lasten elämästä ja palannut takaisin siihen. Yrittänyt tappaa itsensä heidän edessään ja
sitten vielä alkanut perustaa uutta perhettä ennen kuin tutustui lapsiinsa uudelleen.

Parisuhteemme alkoi rakoilla, koska aloimme erkaantumaan toisistamme. Mieheni

ei puhunut minulle omista tuntemuksistaan, koska itse olin niin murheissani ja ei halunnut

rasittaa minua omilla murheilaan ollenkaan. Puhumattomuuden seurauksena syntyi riitoja.

Näiden tulosten myötä myös hänen elämän ilonsa alkoi pikku hiljaa sammumaan. Kodin-

hoito jäi kokonaan minun vastuulleni, hän ei tehnyt mitään. Hän ei vain jaksanut.

Myöskin tämän seurauksena riidat alkoivat lisääntymään. Se että minä opiskelin, tein myös 

töitä sekä kaiken mitä kotona piti tehdä väsytti fyysisesti ja henkisesti. Apua ei tullut

keneltäkään. Mieheni ei jaksanut ja lapsien menoa katsottiin sormien läpi tulosten takia.

Riitelyä jatkui talveen 2014 asti ja lopulta päätimme että parisuhde on taputeltu loppuun.

Olisi aika erota. Muutimme erillemme. Vanhempi lapsi muutti äitinsä luokse nuorempi 

jäi mieheni kanssa.

Erillään ollessamme ja riitelyn loputtua tuli olo kuin kaikki olisi jäänyt 

kesken. Tunteemme toisiamme kohtaan alkoivat lämmitä uudelleen ja päätimme lähteä 

hakemaan uutta kipinää toisesta kaupungista ja aloittaa kaiken alusta. Sillä hetkellä kun 

lähdimme muuttamaan myös nuorempi lapsi muutti äitinsä luokse asumaa. Vanhempi lapsi 

alkoi haikailemaan takaisin luoksemme asumaan, mutta ei vielä sinä kesänä päässyt kun 

äitinsä ei häntä päästänyt muuttamaan.

Haaveet jäihin

Kaikki meni toisin kuin ajateltiin.

Se, että yliopistollinen sairaala olisi antanut maksusittomuksen. Ei sopinutkaan meidän 

kunnallisen puolen lääkäreille vaikka lapsettomuus olikin meidän puolestamme tahatonta.

Kävin kaikki tarvittavat tutkimukset kunnallisella puolella ennen kuin suuntaisimme 

yksityiselle puolelle. Olinhan kuitenkin oikeutettu nämä käymään siellä ilman kustannuksia.

Yksityisellä puolella samoista tutkimuksista olisin saanut kustantaa useamman sata euroa.

Huonojen uutisien jälkeen kunnallisella puolella mietimme kovasti lähdemmekö yksityiselle 

puolelle hoitoihin. Itse olin opiskelija joten käytännössä elimme mieheni palkalla silloin. 

Rahaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen, kun oli kuitenkin kaksi lastakin elätettävänä samalla.

Joten kaksi vuotta aiemmin alkanut haave joutui jäihin.

Uusi alku uudessa kaupugissa

Päästyämme uuteen kaupunkiin ja asetuttuamme aloillemme, varasimme ajan heidän 

kunnalliselle puolelle ja uuteen sperma-analyysiin.

Seuraavan analyysin tulos oli aivan samanlainen kuin ensimmäisenkin. 

Ei siittiöitä, ja määrittelemätön azoospermia laitettiin syyksi lapsettomuudelle.

Näiden tulosten seurauksena miehen piti suunnata verikokeisiin että saataisiin syitä 

miksi spermassa ei ole siittiöitä. Verikokeet otettiin ja lähetetiin yliopistolliseen 

sairaalaan josta saataisiin tietää tulokset. Syyksi lopulta todettiin Klinefeltin 

syndrooma, mikä tarkoittaa sitä että hänellä on ylimääräinen X-kromosomi.

Tässä vaiheessa meille myös kerrottiin ettei mieheni ole ikinä voinut saadakkaan lapsia. 

Olivathan aiemmat lapset sen verran nuoria vielä. Klinefeltin syndroomassa vielä teini-iässä on mahdollisuus saada biologisesti omia lapsia, mutta noin 20 ikävuoden jälkeen 

siittiöitä ei enää ole kehittynyt kiveksissä.

Yliopistollisessa sairaalassa keskustelimme vaihtoehdoista miten tästä eteenpäin.

Ensimmäisenä he alkoivat ehdottelemaan perinnöllisyystutkimuksia, koska nyt 

kuitenkin ilmentynyt ettei lapset ole hänen. Tämä vaihtoehto tyrmättiin jo käynnin aikana. 

Vaikka lapset eivät biologisesti olisikaan hänen niin he ovat kuitenkin usean vuoden 

ajan vaikuttaneet elämässämme mukana niin ei tämä tulos poista sitä rakkautta mikä 

on vuosien ajan vain kasvanut kasvamistaan.

Seuraavaksi keskusteltiin siitä miten on mahdollista vielä saada lapsi yhdessä vaikka ei

biologisesti yhteistä olisi mahdollista enää saada.

Vaihtoehtoja olivat joko lahjasukusolut tai adoptio.

Yliopistollisessa sairaalassa olivat sitä mieltä että, jos lähtisimme yrittämään 

lasta lahjasukusoluilla tulisi nykyinen kaupunki vastaan asiassa ja antaisi maksusitoomuksen hoitoihin jotka hoidettaisiin yksityisellä lapsettomuusklinikalla.

Yrityksen alku ja unelman murtuminen

Vuonna 2011, kun aloimme suunnitella naimisiin menoa aloimme yrittämään lasta.

Poistimme ehkäisy kapselit käsi varrestani ja ajattelimme että tulee jos on tullakseen.

Menimme naimisiin heinäkuussa, jonka jälkeen aloimme yrittämään lasta tosissamme.

Yritystä oli kovasti, mutta mitään ei vain kuulunut. 

Sitä yritystä jatkui aina kevääseen 2012 asti, jonka jälkeen päätimme 

varata ajan Vantaalle kunnalliseen ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvolaan.

 Huhtikuussa 2012, kun menimme ensi käynnille, teimme hoitosuunnitelman.

Ensimmäinen osuus hoitosuunnitelmassa oli minulla mennä verikokeisiin. 

Katsottaisiin onko kaikki arvot kohdillaan. 

Miehellä spermanäyte analysoitaisiin.

Luulimme alusta asti, että raskaus ei alkanut minusta johtuvista syistä 

olihan miehelläni kuitenkin edellisestä avioliitosta kaksi lasta.

Joten kun testien tulokset tulivat oli se varsinainen shokki.

Sperma-analyysin tulos oli ettei siitä löydy ollenkaan siittiöitä.

Tämän tuloksen vuoksi suoritettaisiin toinen analyysin uudesta näyteestä, 

jos olisi vain ollut niin ettei sillä hetkellä niitä olisi ollenkaan.

 Olimme hetkessä jolloin olimme muuttamassa pois pääkaupunkiseudulta ja tulokset 

minulle kerrottiin puhelimessa. Murruin osittain kyyneliin jo puhelun aikana, 

mutta kun puhelu loppui en pystynyt pitämään itseäni enää kasassa vaan lysähdin 

rappukäytävän lattialle ja itkin saatua uutista.

Minulla oli vielä edessä se että kertoisin tulokset miehelleni.