Päästyämme uuteen kaupunkiin ja asetuttuamme aloillemme, varasimme ajan heidän
kunnalliselle puolelle ja uuteen sperma-analyysiin.
Seuraavan analyysin tulos oli aivan samanlainen kuin ensimmäisenkin.
Ei siittiöitä, ja määrittelemätön azoospermia laitettiin syyksi lapsettomuudelle.
Näiden tulosten seurauksena miehen piti suunnata verikokeisiin että saataisiin syitä
miksi spermassa ei ole siittiöitä. Verikokeet otettiin ja lähetetiin yliopistolliseen
sairaalaan josta saataisiin tietää tulokset. Syyksi lopulta todettiin Klinefeltin
syndrooma, mikä tarkoittaa sitä että hänellä on ylimääräinen X-kromosomi.
Tässä vaiheessa meille myös kerrottiin ettei mieheni ole ikinä voinut saadakkaan lapsia.
Olivathan aiemmat lapset sen verran nuoria vielä. Klinefeltin syndroomassa vielä teini-iässä on mahdollisuus saada biologisesti omia lapsia, mutta noin 20 ikävuoden jälkeen
siittiöitä ei enää ole kehittynyt kiveksissä.
Yliopistollisessa sairaalassa keskustelimme vaihtoehdoista miten tästä eteenpäin.
Ensimmäisenä he alkoivat ehdottelemaan perinnöllisyystutkimuksia, koska nyt
kuitenkin ilmentynyt ettei lapset ole hänen. Tämä vaihtoehto tyrmättiin jo käynnin aikana.
Vaikka lapset eivät biologisesti olisikaan hänen niin he ovat kuitenkin usean vuoden
ajan vaikuttaneet elämässämme mukana niin ei tämä tulos poista sitä rakkautta mikä
on vuosien ajan vain kasvanut kasvamistaan.
Seuraavaksi keskusteltiin siitä miten on mahdollista vielä saada lapsi yhdessä vaikka ei
biologisesti yhteistä olisi mahdollista enää saada.
Vaihtoehtoja olivat joko lahjasukusolut tai adoptio.
Yliopistollisessa sairaalassa olivat sitä mieltä että, jos lähtisimme yrittämään
lasta lahjasukusoluilla tulisi nykyinen kaupunki vastaan asiassa ja antaisi maksusitoomuksen hoitoihin jotka hoidettaisiin yksityisellä lapsettomuusklinikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti