perjantai 26. toukokuuta 2017

Katkeruus ja sekava aika

Pikku hiljaa alkoi myös mieleen hiipiä totuus siitä millälailla asiat ovat oikeasti.
Suoraan sanottuna meitä oli kusetettu ja oikeen urakalla. Enkä nyt tarkoita kunnallista terveydenhuoltoa vaan lasten äitiä. 

Lasten äiti oli aikoinaan kiristänyt vuosia miestäni lasten kustannuksella. Itkenyt sitä
kuinka häntä kohdellaan huonosti onhan hän kuitenkin lasten äiti. Sekä jatkuvasti valittaen
sitä kuinka me yritämme tehdä hänen elämästään vaikeaa ja mustamaalata häntä. Ja kaikki
se mitä lapset ovat joutuneet kokemaan hänen toimestaan. Useamman kerran hävinnyt
lasten elämästä ja palannut takaisin siihen. Yrittänyt tappaa itsensä heidän edessään ja
sitten vielä alkanut perustaa uutta perhettä ennen kuin tutustui lapsiinsa uudelleen.

Parisuhteemme alkoi rakoilla, koska aloimme erkaantumaan toisistamme. Mieheni
ei puhunut minulle omista tuntemuksistaan, koska itse olin niin murheissani ja ei halunnut
rasittaa minua omilla murheilaan ollenkaan. Puhumattomuuden seurauksena syntyi riitoja.
Näiden tulosten myötä myös hänen elämän ilonsa alkoi pikku hiljaa sammumaan. Kodin-
hoito jäi kokonaan minun vastuulleni, hän ei tehnyt mitään. Hän ei vain jaksanut.
Myöskin tämän seurauksena riidat alkoivat lisääntymään. Se että minä opiskelin, tein myös 
töitä sekä kaiken mitä kotona piti tehdä väsytti fyysisesti ja henkisesti. Apua ei tullut
keneltäkään. Mieheni ei jaksanut ja lapsien menoa katsottiin sormien läpi tulosten takia.
Riitelyä jatkui talveen 2014 asti ja lopulta päätimme että parisuhde on taputeltu loppuun.
Olisi aika erota. Muutimme erillemme. Vanhempi lapsi muutti äitinsä luokse nuorempi 
jäi mieheni kanssa.

Erillään ollessamme ja riitelyn loputtua tuli olo kuin kaikki olisi jäänyt 
kesken. Tunteemme toisiamme kohtaan alkoivat lämmitä uudelleen ja päätimme lähteä 
hakemaan uutta kipinää toisesta kaupungista ja aloittaa kaiken alusta. Sillä hetkellä kun 
lähdimme muuttamaan myös nuorempi lapsi muutti äitinsä luokse asumaa. Vanhempi lapsi 
alkoi haikailemaan takaisin luoksemme asumaan, mutta ei vielä sinä kesänä päässyt kun 
äitinsä ei häntä päästänyt muuttamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti